Paavo Ahola debytoi maajoukkuepaidassa

Viime vuonna RiPS:n edustusjoukkueeseen noussut Paavo Ahola pelasi tällä viikolla ensimmäiset maaottelunsa. Molemmat otteluista Montenegroa vastaan päättyivät voitokkaasti. RiPS Tiedotus kyseli tuoreeltaan tuntemuksia nuorelta topparilta.

Viikko oli riihimäkeläisittäin hieno. Riihimäellä jalkapallo-oppinsa RiNS:n ja RiPS:n joukkueissa saanut Ahola nousi heti avauskokoonpanon ja pelasi täydet minuutit 4-1(4-1) voittoon päättyneessä maajoukkuedeyytissään. Lisäksi Riihimäeltä jo suurempiin ympyröihin edennyt ja jo naisten maajoukkueeseenkin kuuluva Sanni Franssi esiintyi U-23 maajoukkueen avauskokoonpanossa Suomen hakiessa Bröndbyssä pelatusta ottelusta vierasvoiton Tanskasta. U-18 poikien toisessa Montenegro-kohtaamisessa Ahola tuli kentälle puoliajalla, ja Suomi voitti jälleen kolmen maalin erolla, tällä kertaa 3-0 (0-0).

RiPS Tiedotus tavoitti seuratasolla VJS:aa B-junioreiden SM-sarjassa nyjyään edustavan Aholan ja pääsi haastattelemaan nuorukaista maaotteluiden jälkitunnelmissa.

Osasitko odottaa maajoukkuekutsua vai tuliko se yllätyksenä?

- Olin viime vuodenvaihteessa varalla U17-maajoukkueen Minskin harjoitusturnaukseen, mutta lopullista kutsua en saanut. Sitten missasin maaliskuun alun Unkari-ottelut oltuani koko helmikuun loukkaantuneena. Silloinen VJS:n valmentaja Kari Laukkanen kertoi, että olisin ollut mukana niissä peleissä, jos olisin ollut kunnossa. Näin ollen en siis ollut kovinkaan yllättynyt, kun nykyinen valmentaja Jarmo Matikainen kertoi kesäkuun puolivälissä, että minut valitaan elokuun Montenegro-otteluihin. Heinäkuun lopussa Matikainen vielä varmisti asian, minkä jälkeen vain odotin kutsun saapumista.

Minkälainen maajoukkueleiri oli kokemuksena?

- Leiri alkoi Eerikkilässä maanantaiaamuna ja päättyi Kaarinassa toisen ottelun jälkeen torstai-iltana. Leiriin kuului kolme treeniä, kaksi peliä ja runsaasti lepoa. Valmentajat Jarkko Wiss ja Matti Kuitunen olivat mukavia ja pitivät joukkueessa yllä hyväntuulista ilmapiiriä. Taktinen osaaminen ja tietojen välittäminen pelaajille oli tietenkin erinomaista. Pelaajista lähes kaikki paria lukuun ottamatta olivat minulle entuudestaan tuttuja sarjapeleistä ja aiemmilta piiri-, alue- ja maajoukkueleireiltä.

Miten ottelut sujuivat itseltäsi sekä joukkueelta?

-Olen aiemmin nähnyt vain yhden 98-maajoukkueen pelin, joten en voi näitä pelejä verrata aiempiin otteluihin. Mutta mielestäni pelasimme kaksi hyvää ottelua, joita molempia hallitsimme, ja joissa olimme selvästi parempia. Hyökkäyspeli toimi (7 tehtyä maalia) eikä Montenegro kyennyt kunnolla uhkaamaan meidän maalia (1 päästetty maali). Päävalmentaja Wiss oli erityisen tyytyväinen harvinaiseen tuplavoittoon tuplamaaotteluista. Oma tavoitteeni oli pelata omalla tasollani mahdollisimman vähillä virheillä. Mielestäni onnistuin hyvin säilyttämään oman tasoni tavallista kovemmissa peleissä ja olen tyytyväinen, että sain runsaasti peliaikaa, 135 minuuttia. Itselleni valmentajat eivät kokonaisvaltaista palautetta antaneet, mutta kehuivat onnistunutta debyyttiä. Yksittäisistä parannuskohteista puhuttiin koko joukkueen osalta yhteisissä palaverissa.

Vaikuttiko maajoukkuevalinta omin tavoitteisiisi jalkapalloilijana?

-Tavoitteet eivät ole muuttuneet maajoukkuevalinnasta huolimatta. Eli edelleen aion ottaa potentiaalistani kaiken irti pelaamalla niin korkealla tasolla kuin taitoni riittävät. Tulevaisuus sitten näyttää, miten pitkälle urani minut vie.

Olet edennyt puolessatoista vuodessa RiPS:n kakkoseen valmistautuvista B-junioreista edustuksen kautta B:n SM-sarjaan ja maajoukkuepelaajaksi. Kerro vähän ajatuksia matkan varrelta miten asiat ovat edenneet ja oma pelaaminen kehittynyt.

-Olen ollut aika onnekas siinä mielessä, että olen saanut koko ajan uusia, kovempia haasteita ja samalla saanut niissä onnistumisia. Robert O'Shaughnessyn valmennusaika oli mahtavaa kehitystä, jonka kruunasi aluesarjan voitto kesällä 2011. Seuraavana kesänä minut valittiin Uudenmaan piirijoukkueeseen Eerikkilässä pelattuun Piirijoukkue-cuppiin. Siellä onnistuin niin hyvin, että minut valittiin turnauksen AllStars-otteluun. Seuraavana vuonna urani jatkui Mike Belfieldin alaisuudessa. Onnistuimme nousemaan B-junioreiden ykkösdivisioonaan ja sen lisäksi kävin säännöllisesti Uudenmaan aluejoukkueleireillä. Viime vuonna onnistuin murtautumaan Antti Santamäen valmentamaan RiPS:n miesten edustusjoukkueeseen ja sarjan alkaessa olin jo murtautunut avauskokoonpanoon, eli sain runsaasti peliaikaa miesten Kolmosessa. Kolmosessa vietetyn kauden jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan oman ikäluokan SM-sarjaa ja sopiva joukkue löytyi Vantaalta. VJS:ssä sain paikan avauksessa ja jopa kapteeninnauhan käsivarteen, eli onnistuin sielläkin pelaamaan korkealla tasolla, mistä kertoo kutsu maajoukkueeseen. Uskon, että menestykseni perustana on, että joka vuosi olen päässyt pelaamaan kovemmalla tasolla kuin edellisvuonna saavuttaen samalla yksilötason menestystä. Motivaatio harjoitteluun ei ole siis missään vaiheessa päässyt loppumaan. Oma peli on kehittynyt erityisesti itseluottamuksen kasvun myötä esimerkiksi pelin johtamisena puheella ja uskaltamisena pysyä rauhallisena pelin eri tilanteissa. Taktinen ymmärrys pelistä on kehittynyt huomattavasti Jarmo Matikaisen alaisuudessa.

loppuun voisit lähettää terveisiä RiPS:n junnuille, jotka saattavat haaveilla maajoukkuepaidassa esiintymisestä.

- RiPS:n junnuille haluaisin lähettää sellaiset terveiset, että harjoittelu ja jalkapallosta nauttiminen on kaiken ydin. Itse olen aina nauttinut jalkapallosta, minkä takia olen aina käynyt ahkerasti treeneissä. Eli jos haluaa menestyä, ei kannata jättää treenejä väliin ilman painavaa syytä.